Historia

Historia
Kemijärven Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry Yhdistys perustettiin 1905. Yhdistyksen vuosien 1905-1945 historiasta julkaistiin vuonna 1986 Vilho Väyrysen kirjoittama kirja AATTEEN SYNTY-yhdistyksiä tukkitien varrelta. Kirjaa on saatavissa Eino Meriläiseltä puh. 0400-322 984 tai 0400-335 371, eino.merilainen@pp4.inet.fi. Alla Aatos Monton yhdistyksen 80-vuotisjuhlissa pitämä alustus yhdistyksen historiasta, jossa kerrotaan myös yhdistyksen sodan jälkeisestä toiminnasta. Historia 1905-1986 KEMIJÄRVEN SOSIALIDEMOKRAATTISEN TYÖVÄENYHDISTYKSEN VAIHEITA VUODESTA 1905- 1986. AATTEEN SYNTY Kemijärven työväenyhdistyksen syntyvaiheet on seikkaperäisesti kuvattu Vilho Väyrysen kirjassa AATTEEN SYNTY, joten tässä yhteydessä ja lyhyen ajan puitteissa ei ole mahdollisuutta eikä tarvetta perusteellisemmin puuttua. Todettakoon kuitenkin, että syksy 1905 oli levotonta ja vallankumouksellista aikaa. Venäjän ja Japanin sota oli käyty ja Venäjä kärsinyt tappion, joka huipentui 5.9.-05 Portsmouthin rauhaan. Tyytymättömyyttä lisääntyi ja valtakunta kulki kohti sisäpoliittista kriisiä. Levoton mieliala levisi myös suuriruhtinaan maahan Suomeen. Lokakuun lopulla alkoi suurlakko. Lokakuun 26 päivänä tilanne oli lähes vallankumouksellinen ja uhkaava, pääkaupunki Pietari oli julistettu sotatilaan, työläiset ja ylioppilaat pitivät raivoisia kokouksiaan. Hallituksen edustajat ilmoittivat että kansanjoukkoja tultaisiin säälimättä ampumaan, kuten tapahtuikin. Suurlakko kesti viikon. Hallitus sai tilanteen hallintaansa, mutta tsaristinen valta oli saanut iskuja, joista se ei koskaan toipunut. Runsaat kaksitoista vuotta myöhemmin se suurella ryskeellä murtui. Ei liene ollut sattuma, että juuri suurlakon aikana 1.11.1905 perustetaan Kemijärven Työväenyhdistys. Täällä oivallettiin että liittymällä yhteen taisteltiin parhaiten vierasta sortovaltaa vastaan. Kun tuo vieras sortovalta ja sen edustajat koettiin työväenolojen kurjistajiksi, nähtiin että yhteenliittyminen auttaisi saamaan työväestölle sellaisen aineellisen ja henkisen tason, joka takaisi jonkinlaisen tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden. Kun Forssan kokouksen periaatteet vuodelta 1903 olivat täälläkin tuttuja jossain määrin, niin ne herättivät toiveita ja kannustivat ihmisiä järjestäytymään. Perustavassa kokouksessa yhdistyksen toiminnan tavoitteet olivat juuri Forssan kokouksessa määriteltyjä ja ne sopivat periaatteiksi täälläkin. YHDISTYS OLI PERUSTETTU Yhdistyksen johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi poliisi Oskari Turtiainen, kirjuriksi räätäli Heikki Hartikainen, rahastonhoitajaksi poliisi Juho Oskari Särkelä ja jäseniksi suutari Jaakko Uusitalo, Briitta Kortelainen ja opettaja Eelis Särkelä. Alkuaikojen työväenyhdistykset olivat enemmänkin epäpoliittisia järjestöjä, joihin kuului jäseniä kaikista yhteiskuntaluokista. Niillä ei ollut ideologista, sosialistista sisältöä jonka ne myöhemmin saivat kansainvälisten vaikutusten seurauksena. Nämä Wrightiläiset työväenyhdistykset pyrkivät ennenkaikkea kohottamaan jäsentensä siveellistä ryhtiä opettamalla raittiutta ja hyviä tapoja. Etujärjestöjä ne eivät olleet. Hyvin pian työväenyhdistysten jäsenet oivalsivat että he ovat kaikkialla tapahtuvan riiston kohteita. Heidän työpanoksestaan keräävät hyödyn muut kuin he itse. Tämä herääminen toi mukanaan radikaalit vaatimukset olojen parantamisesta. Siitä on hyvänä esimerkkinä tukkityöläisten lakko 1906. Se kesti yli vuoden ja aiheutti yhdistykselle jäsenkadon. Ei ollut helppo olla uranuurtajan silloin, eikä myöhemminkään. Miksi lakkoiltiin ja mitä tavoiteltiin? Puhuva esimerkki on ns. "Läskikapinan" loppuselvittely 1922. Tukkityöläisiä syytettiin maanpetokselliseta toiminnasta, joka lienee johtomiesten tarkoitus ollutkin, mutta tavallisen jätkän oli palkkojen parantaminen ja elinehtojen kaikinpuolinen kohentaminen. Se tulee selvästi ilmi Örnulf Tigesrtedtin kirjasta, johon on lainattu Valtiollisen poliisin kuvaus oloista. Tätä VP- etsivän kuvausta ei voi ainakaan moittia puolueelliseksi. Näin tämä kertoo: "Jalkamiehen palkka kohosi urakkatyössä 35-40 markkaan päivässä. Ruosta, joka oli leipää, amerikkalaista kylkisilavaa ja voita ja joka maksua vastaan saatiin yhtiöltä, laskettiin 27 markan vähennys päivässä. Jos työläinen sitä paitsi joi kahvia kaksi kertaa päivässä, niin päiväansiosta suurin osa meni pelkkään elantoon, eikä paljonkaan jäänyt vaatteisiin ja mahdollisen perheen elantoon. Mutta jos palkat olivat kehnot, niin asunto-olot olivat vieläkin huonommat. Ne olivat vailla valaistusta ja talvipakkasella äärimmäisen kylmiä!" Palatkaamme vielä tukkityöläisten lakkoon, joka kesti yli vuoden. Oikeuksiensa puolesta lakkoilleet saivat puolelleen rahvaan sympatiat, mutta porvarillisten asenteiden jyrkkeneminen ja mielipiteitten muokkaus teki heistä porvarillisesti asennoituneiden silmissä rettelöitsijöitä. Tämä aiheutti työväenyhdistyksessä jäsenkadon ja toiminta lamaantui. Toiminta virisi jälleen kun yhdistyksen puheenjohtajaksi tuli v. 1907 Antti Väyrynen. Hän toimi tarmokkaana puheenjohtajana aina vuoteen 1912 saakka. Tänä aikana yhdistykselle ostettiin oma talo. Se tapahtui v. 1908. Talossa oli peräti viisi huonetta käsittävä rakennus ja jonka pirtti oli sopiva juhlasaliksi. Tässä sopi toimia. Toimintaa on ollutkin monenlaista aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Kansalaissodan jälkeen olot olivat vakiintumattomat ja luokkavastakohtaisuudet syvät. Kansalaissota jakoi työväenliikkeen kahtia. Radikaaleimmat siirtyivät toimimaan kommunistien hallitseman Sosialistisen Työväenpuolueen riveihin. Nämä johtivat yhdistystä vuodesta 1922 vuoteen 1930, jolloin oikeuden päätöksellä yhdistys lakkautettiin. Sosialidemokraatit olivat joutuneet syrjään ja sen järjestötoiminta lamaantui 16 vuodeksi. Vaikka sosialidemokraateilla oli lailliset toimintaoikeudet, eivät ne kiihkeinä lapualaisvuosina voinut aloittaa uudistetussa kokoonpanossakaan, jos niin olisivat halunneet. Kun talokin myydään pakkohuutokaupassa Rovaniemen Kauppa Oy:lle sen saatavista, jotka yhdistys oli mennyt takaamaan Työväen Kauppaosuuskunnan puolesta, ei sillä ollut paikkaa missä toimia. Tilanne muuttui vasta sotien jälkeen. Sodanjälkeinen aika oli kaikkinaisen järjestötoiminnan vireätä syntyaikaa. Ihmisillä oli tarve toimia erilaisissa järjestöissä ja purkaa sodan aikana patoutunutta toimintatarmoaan yhteisiin harrastuksiin ja yhteistyöhön maan jälleenrakentamiseksi. Marraskuu 11. päivänä 1946 kokoontui 14 kemijärveläistä Osuusliike Sallan konttoriin keskustelemaan työväenyhdistyksen perustamisesta paikkakunnalle. Kokouksessa oli mukana myös sos.dem. piirisihteeri Erkki Kuoppala. Kokouksen puheenjohtajana toimi Yrjö Tossava ja pöytäkirjan pitäjänä mh. Olavi Neuvonen. Pöytäkirjan 3. § kertoo: Päätettiin yksimielisesti perustaa sos.dem. puolueen alainen työväenyhdistys. Yhdistyksen nimeksi hyväksyttiin Kemijärven Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys, jonka kotipaikka on Kemijärven pitäjä. Johtokuntaan valittiin Yrjö Hakala, Viljo Perälä, Valtter Lampinen, Feliks Vartioniemi, Olavi Neuvonen ja Yrjö Tossava, joka valittiin puheenjohtajaksi. Varajäseniksi tulivat Olga Perälä, Tellervo Hakala, Matti Hyvönen ja Ahti Honkala. Tilintarkastajiksi Erkki Kaipainen ja Leo Hiittensuo ja varalle Elma Pipinen ja Laimi Lappalainen. Johtokunnan jäsenet vaihtuivat osittain vuosittain, mutta eräät henkilöt nousevat keskeisiksi vaikuttajiksi. Heistä on mainittava pitkäaikainen puheenjohtaja Viljo Perälä ja Olavi Nieminen ja sihteerin tehtävissä ansioituneet Veikko Perälähti, Aatto Väyrynen, Yrjö Hakala, Olavi Neuvonen, Kauko Kerkelä, Osmo Jaakkola, Onni Hintsala, Reino Hoffren ja monet muut. Yhdistyksen sodanjälkeinen toiminta oli varsin ripeää ja johdonmukaista, mikä käy ilmi sen pöytäkirjoista. Kokousten pöytäkirjat ovat kauniilla käsialalla kirjoitetut sidottuihin kirjoihin, joista on helppo seurata asioiden käsittelyä. Virkailijat ovat olleet hyvin järjestötekniikasta perillä ja varsin korkeatasoisia. Lisäksi he ovat olleet keskimääräistä paremmin koulutettuja. Kelpaisivat esimerkiksi tänäkin päivänä. Merkille pantavaa on osuusliikkeen johtohenkilöiden huomattava osuus yhdistyksen toiminnassa. Myös rautatieläisten osuus on huomattavan suuri. Alkuvuosien jäsenistöstä huomattavan suuri osa on muualta tulleita. Vuodelta 1947 voidaan todeta muutamia kohtia. Tällöin päätettiin Aatto Väyrysen esityksestä että kotiseutuyhdistyksen toimintaan on työväestön mentävä mukaan. Samana vuonna vuokrataan Olli Ylijääskön perikunnalta tontti, jolle aiottiin myöhemmin rakentaa oma talo. Vanha työväentalon tonttiasia on monen vuoden ajan keskustelun kohteena. Sen kiistaton nautintaoikeus virallisten asiakirjojen perusteella on yhdistyksellä ja sen lunastusoikeutta valtiolta vaaditaan. Vaihtoehtoisesti esitetään yhtä hyvää tonttia vastaavalta paikalta. Hankkeet eivät onnistu. Tonttia ei saatu ja asia on edelleen avoin vuosikymmenten jälkeen. Tosin jälleen vireillä. Ylijääskön perikunnalta vuokrattu tontti myytiin yhdistyksen tietämättä, vaikka yhdistyksellä oli voimassa oleva vuokrasopimus, jota onnettomuudeksi ei oltu kiinnitetty. Luotettiin liikaa myyjän rehellisyyteen. Asiasta uhataan nostaa oikeusjuttu ja Aatto Väyrynen valittiin asianajajaksi. Tonttia eikä vaadittuja korvauksia kuitenkaan saatu. SKDL:n vaaliyhteistyötarjoukset torjutaan kohteliaasti ja päätetään toimia omilla linjoilla. Välit kun eivät olleet kovin sydämelliset. Tällöin elettiin vuotta 1948. Alkuvuodesta yhteistoiminta pelasi koskapa suunniteltiin yhteisiä Vappujuhlia. Episodina kerrottakoon juhlien valmisteluista. Kun yhdistyksellä ei ollut omaa lippua niin johtokunta velvoitettiin vuosikokouksen päätöksellä lainaamaan lippu puoluetoimistosta. Tämä velvoite ei liene johtokuntaa miellyttänyt. Se on ollut ylpeäkin, koskapa johtokunta kokouksessaan päätti: Johtaja Tossava velvoitettiin hankkimaan oma lippu. Yhteinen Vappujuhla päätettiinkin järjestää SKDL:n, SDP:n ja SAK:n kesken. Puhujaksi päätettiin esittää edustaja kustakin järjestöstä. Ohjelmatoimikunnalle annettiin ohjeeksi että suunniteltu ohjelma ei saa olla mitään työväenjärjestöä eikä puolueosastoa loukkaava. Sosialidemokraattisen Työväenyhdistyksen Vappujulisteeseen valittiin tunnus: KANSANVALLAN, HYVINVOINNIN JA TURVALLISEN TULEVAISUUDEN PUOLESTA. L i i t y  S o s i a l i d e m o k r a a t t e i h i n. Yhteiseksi vapputunnukseksi ehdotettiin: PARLAMENTAARISUUDEN POHJALLA TYÖVÄESTÖ YHTENÄISEKSI. Onnistuttiinko olla loukkaamatta toisia osapuolia? Ei liene onnistuttu. Minulle kertoi silloin järjestelyissä mukan ollut Yrjö Hakala, nyt jo edesmennyt, että SKDL:n eräänä puhujana, tunnettu hengenmies haukkui sosialidemokraatit heti kättelyssä pataluhaksi. Nämä kyseiset vappujuhlat saivat huomattavaa julisuutta pääkaupungin lehdissäkin koskapa niissä kirjoitettiin: Kemijärven kirkkoherra Vappukulkueen kärjessä marssimassa ja laulamassa: EI MUUTA JUMALAA EI MUUTA LUOJAA KUIN KANSA KAIKKIVALTIAS. Tämän paradoksien papin tunsivat vanhemmat kemijärveläiset hyvin. Itse en ole häntä koskaan tavannut. Tämän jälkeen ei yhteisiä Vappujuhlia ole järjestetty. Tältä vuodelta kannattaa mainita että silloin perustettiin Nuoret Kotkat ry:n alajaosto. Sitä johtamaan valittiin Erkki Ahonen, Olga Perälä ja Tellervo Hakala. Elokuussa vieraili yhdistyksessä tuore kansanedustaja Vilho Väyrynen selostaen levotonta sisäpoliittista tilannetta. Kokous hyväksyi eduskunnan, hallituksen ja puoluetoimikunnan kannanotot. Evästyksenä kokouksesta sos. kansanedustajille lähetettiin vaatimus: Valpo on nykyisellään tarpeeton elin, joten se on poistettava ja sijalle saatava sellainen joka toimii valtion eikä minkään poliittisen ryhmän hyväksi. Kemijärven työväenyhdistys hyväksyi aina seikkaperäiset hyvin esitetyt selostukset joita Väyrynen vuosien mittaan kävi esittämässä. Löytyy pöytäkirjoista yksimielinen moitekin joka kuuluu: Päätettiin lähettää yksimielisesti moitteet Vilho Väyryselle koska lupauksestaan huolimatta ei tullut Vappujuhliin juhlapuhujaksi. Olikohan Villellä force majeure, ylivoimainen este. Kuten olemme jo aikaisemmin todenneet, oli puolueosaston toiminnassa paljon osuusliikkeen toimihenkilöitä. Näin on ollut kautta maan. Edistysmielinen osuuskauppaliike on perustamisestaan saanut tukea työväenliikkeeltä. Muun yhteiskunnan taholla siihen suhtauduttiin varauksellisemmin, eräiden ryhmien taholla jopa vihamielisesti vaikka osuuskauppaliike periaatteittensa mukaisesti suhtautuu kaikkiin jäseniinsä ehdottoman puolueettomasti. Myönteisenä piirteenä Koillis- Lapissa on ollut se että Osuusliike Sallan jäsenistössä ja hallinnossa on ollut laajasti sekä työväestö että talonpojat. Kemijärven työväenyhdistykseen perustettiin 1948 myös osuuskauppajaosto, johon tulivat: Arvi Nousiainen, Feliks Vartioniemi, Heikki Hartikainen, Erkki Kursu ja Heikki Hourula. Yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi v. 1949 aikana 35 jäsenellä ja oli vuoden lopussa 92 henkeä. Vuosikokous patisti johtokuntaa jäsenhankintatyöhön ja tulosta syntyi. Naisjaosto perustettiin 1949. Naisjaostoon tulivat Martta Keinänen, kokoonkutsujana, Maire Ahonen, Martta Nieminen ja Aune Perälahti. 1950 Olga Perälä ja Martta Puurunen. 1949 SDP täytti 50 vuotta. Kemijärven työväenyhdistys päätti pitää juhlat ja ne pidettiinkin. Juhlapuhujaksi saatiin ministeri Aarre Simonen. Juhlien ohjelma oli monipuolinen ja väkeä paljon. Juhlapaikkana tämä VPK:n talo. Kemijärven Marttakuoro esiintyi juhlassa ja sen ansiokkaille esityksille johtokunta päätti lähettää erityiskiitokset. Edessä oleviin presidentin vaaleihin valitsijamiesehdokkaaksi asetettiin fil.maisteri Aatto Väyrynen. Suomen Rauhanpuolustajat ry:n kutsuun saapua neuvottelemaan työväentalolle rauhanviestin kuljettamiseen läpi näytetään suhtaudutun hyvin kielteisesti. Vuosikokouksen päätökseksi tuli: "Sosialidemokratia noudattaa rauhaa aina ja sen korkeimpiin ihanteisiin kuuluu rauhan aatteen ajaminen rauhan itsensä vuoksi kansakuntien suurimpana onnen luojana. Eikä se näin ollen voi hyväksyä tapaa jolla rauhan aatteesta tehdään jonkinlainen "Troijan puuhevonen" jonka varjolla ajetaan omia poliittisia pyyteitä propagandamielessä. Vuoden 1950 kunnallisvaaleihin valmistauduttiin hyvin ja onnistuivat erinomaisesti. Vaaleissa saatiin 689 ääntä, mikä oli 74,7 % enemmän kuin v. 1947. Valtuustoon saatiin Tauno Oiva, Matias Jaakkola, Olavi Nieminen, Yrjö Tossava ja Aatto Väyrynen. Kunnanhallitukseen valittiin Tauno Oiva. 50-luvulla yhdistyksestä muuttavat toiselle paikkakunnalle puuhamiehet Aatto Väyrynen, Yrjö Tossava, Olavi Nieminen, Veikko Perälahti ja Olavi Keinänen. Se tuntuu yhdistyksen toiminnassa. Yhdistyksen puheenjohtajina toimivat Viljo Perälä, August Tabell ja Usko Tommola Vuodelta 1955 kannattaa mainita yhdistyksen kokous 8.4, jolloin täällä oli vierailulla kauppa- ja teollisuusministeri Penna Tervo selvittämässä Lapin teollistamista. Ministeri Tervon alustus on herättänyt vilkkaan keskustelun ja kokouksen loppupäätökseksi tuli: Puolueen johdon on toimittava niin, että Kemijärvestä saataisiin uusi puunjalostusteollisuuden keskus. Kokouksessa olivat mukana myös kansanedustaja Vilho Väyrynen ja ministeri Aatto Väyrynen. Vuosi 1956 oli sekä maassa että Kemijärven työväenyhdistyksessä toimeliasta aikaa. Maahan saadaan uusi Presidentti niukkaakin niukemmalla äänimäärällä, sosialidemokraattisen ehdokkaan K.A. Fagerholmin hävitessä yhtä niukasti. Kekkosen kausi alkaa 1.3.1956. Samana päivänä alkaa yleislakko. Penna Tervo menettää henkensä auto- onnettomuudessa. Uuteen hallitukseen tulee Kemijärven oma poika sisäasiainministeriksi. Kemijärvi haaveilee kauppalaksi ja onnistuu siinä. Sisäministeri pääsee uudenvuodenaattona julistamaan kotikylänsä kauppalaksi. Se on Vilho Väyrysen tähtihetkiä. Uusi vuosi toi tullessaan sosialidemokraattien keskuuteen suuntariidat jotka lopulta johtivat puolueen hajoamiseen. Niitä on käynyt alkuvuodesta selvittämässä SAK:n pääsihteeri Olavi Lindblom, jonka selostuksen yhdistyksen kokous hyväksyi " suurin piirtein ". Ei liene Kemijärveläisiä selostus täysin tyydyttänyt. PUOLUEEN TILA Saman vuoden syyskuussa ministeri Vilho Väyrynen käy selvittämässä yhdistyksen jäsenille puolueen tilaa. Hän näyttää pitäneen seikkaperäisen tilanne selostuksen, jonka pohjalta on vilkkaasti keskusteltu. Kokous otti kuulemansa johdosta kantaa ja päätöksenään terveisinä puoluejohdolle esitti että -puolueen sääntöjä ja menettelytapoja on noudatettava. -puolueen rahavarojen käyttö sisäiseen hajoitustyöhön on lopetettava. Ja vielä julistuksenomaisesti suomalaisuusmies Adolf Ivar Arwidssonia mukaillen kirjasi pöytäkirjaan " SKOGILAISIA EMME OLE LESKISLÄISIKSI EMME VOI TULLA - OLKAAMME SOSIALIDEMOKRAATTEJA. Vaikutti juhlalliselta- miten lienee toteutunut käytännössä? Särkikankaalle syntyy puolueosasto, joka ei ole puolueen "virallisen" linja mukainen. Yhdistyksen pöytäkirjaan tulee merkintä: "Uuteen osastoon siirtyneet yhdistyksen jäsenet poistetaan sievässä järjestyksessä luottamustoimista". Jos lienee ollut sisäisiä riitoja ja hajaannusta SDP:ssä, niin oli sitä tuohon aikaan maalaisliitossakin. Veikko Vennamo erosi puolueesta ja perusti oman Pientalonpoikien puolueen, joka pohjoisessa sai melko hyvän kannatuksen. SKDL oli yhtenäinen ja keräsi voiton kotiin. Näin käy kun riidellään. Vuosikymmenen loppu oli yhdistyksessä uneliasta aikaa. Ei ollut vankkaa aatteellista pohjaa ja toimihenkilöt vaihtuivat tiheään. Vuoden 1961 alussa palaa paikkakunnalle yhdistyksessä aikaisemmin ansiokkaasti toiminut Yrjö Hakala. Toiminta saa uutta vauhtia. Johtokunnan puheenjohtajaksi tulee Feliks Vartioniemi ja muiksi johtokunnan jäseniksi Yrjö Hakala, Reino Hoffren, Veikko Lipponen, Martta Puurunen ja Mauno Ylinampa. Vuosi oli presidentinvaalivuosi. Tulevat vaalit ovat hallinneet yhdistyksessä käytyjä keskusteluja. Eikä ihme, olihan puolue mennyt ns. "Honka- liittoon" ja markkinoi ajatusta perusjärjestöihin, teemalla: " toinen mies Kekkosen tilalle " Kekkosenvastaisia asenteita ei tarvitse lainkaan ihmetellä koska hän taisteli voimansa tunnoissa sosialidemokraatteja vastaan ja hänet koettiin osasyylliseksi puolueen hajaannukseen. Kekkonen oli tuolloin vielä presidenttinäkin poliitikko. Myöhemmin hänestä kehittyi valtiomies ja sovinnon rakentaja, jollaisena myöhempi sosialidemokraattinen polvi hänet muistaa. Tuona vuonna yhdistyksen johtokunta päätti olla pitämättä Vappujuhlat. Tapaus on ainutkertainen sodanjälkeisessä historiassa. Sen sijaan johtokunta päätti pitää syysjuhlat "Hongan merkeissä". Tuolloin ei osattu aavistaa että honka tulevissa "syysmyrskyissä" kaatua rojahtaa. Taisivat hongan juuret olla sittenkin lahot, vai aiheuttiko sen anekdootin mukaan maailman suurin saha, jolla sahattiin Novosibirskissä Kekkosta silmään, niin suomessa Honka kaatui. 60- luku oli kemijärvellä voimakasta kasvun aikaa. Paikkakunta saa suurteollisuutta, laajamittaiset voimalaitos- ja patotyöt antavat työtä ja raha liikkuu. Yhdistyksen toiminta saa uutta vauhtia ja voimaa. Yhdistyksessä toimivat puheenjohtajina vuorollaan Kaarlo Niemelä, Kaarlo Piippo, Aatos Monto ja Heikki Hakuli. Kunnallispolitiikka on yhdistyksessä hyvin keskeinen aihe, siitä keskustellaan ja edustajia evästetään. Kauppalanvaltuustossa on vaalikausina 1961-1964 neljä SDP:n valtuutettua, samoin 1965-1968 mutta 1969-1972 jo viisi valtuutettua. Eteenpäin meno alkoi jo vuonna 1964 mutta silloin ei ylletty viiteen valtuustopaikkaan. Menestys ennakoi seuraavana vuonna pidettäviä eduskuntavaaleja jotka olivatkin sitten loistava menestys. Sihteerimme Olavi nieminen oli vuosikertomustensa loppupäätelmissä naseva ja oikeaan osuva. Vuoden 1965 toimintakertomuksesta: Suureen vaalivoittoon meillä on täysi mahdollisuus. Sitä osoittivat jo 1964 käydyt kunnallisvaalit. Sosialidemokratia kulkee voitosta voittoon. Vuoden 1970 eduskuntavaalit olivat yhdistykselle menestyksekkäät. Kansanedustajaehdokkaina yhdistyksestämme oli kaksi ensikertalaista, Kauko Kumpulainen ja Maija Ailasmaa. Yhteensä he keräsivät 1144 ääntä. Kauko sai 837 ja Maija 307 ääntä. Molemmat ehtivät toimia vähän aikaa myös kauppalanvaltuustossa. Kemijärvestä tulee kaupunki v. 1973 alusta. Sosialidemokraattinen järjestöväki oli varauksetta kaupungin perustamisen kannalla ja virallisissa päätöksissään tuki hanketta. Valtioneuvoston taholta uskottiin saatavan tukea kun sisäasiainministerinä oli sosialidemokraatti Martti Viitanen. Ratkaisijana oli tietysti Tasavallan presidentti Urho Kekkonen, joka oli hankkeen puolesta. Arvovaltaisia vieraita yhdistyksemme Vappujuhlissa on ollut usein. Heistä on mainittava Mauno Koivisto, Kalevi Sorsa, Seppo Lindblom, Kalervo Haapasalo, Johannes Koikkalainen, Kaarina Suonio, Pirjo Ala-Kapee sekä Pirkko Työläjärvi. Yhdistyksemme peräsimessä 70-80- luvulla ovat toimineet, Heikki Hakuli, Voitto Repetti ja Sauli Pääkkö, jonka toimintakausi jatkuu edelleen. (kirjoitettu 14.02.1987) Yhdistyksemme toiminnasta seikkaperäisemmin kertoo myöhemmin julkaistava historia. Se kertoo henkilöistä jotka ovat ansiokkaasti olleet mukana Kemijärven Sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen toimintaa viemässä eteenpäin. Tässä ei heitä enemmälti muistella. Ketään heistä ei ole kuitenkaan lupa unohtaa. Kaikille heille kuuluu kiitos epäitsekkäästä palkattomasta järjestötyöstä. Kun olen itsekin ollut jo yli neljännesvuosisadan mukana tämän yhdistyksen toiminnassa, niin olen pannut merkille persoonalliset johtamistyylit. Kaikki ne ovat olleet tehokkaita. Kun elinkeinoelämä jatkuvasti keksii uusia johtamismenetelmiä, joita markkinoidaan mitä moninaisimmilla kursseilla ja joita ovat kolmiulotteinen johtaminen, tavoitejohtaminen, tulosjohtaminen jne.. on puheenjohtajamme Sauli Pääkkö luonut oman järjestelmänsä ja se on EMPAATTINEN JOHTAMINEN. Tätä järjestelmää käyttävät tietääkseni vain puheenjohtajamme ja Yleisradion pääjohtaja Sakari Kiuru, hänkin sosialidemokraatti. Olivatpa johtajat tai järjestelmät mitkä tahansa, yhdistys tarvitsee jatkossakin ympärilleen joukkoja, joilla on yhteinen näkemys ja yhteiset tavoitteet. Tähän saakka joukkojen määrä on ollut jatkuvasti kasvamassa. Sen ovat kannatusluvut osoittaneet. Tämä velvoittaa jatkuviin ponnistuksiin pienen ihmisen puolesta. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua, yhdistyksen 100- vuotisjuhlissa, ovat historiatuomiolla tekemisistään tämän päivän vastuuhenkilöt. Se pitää muistaa. Perintöä on vaalittava huolella. Kemijärvi 14.02.1987 AATOS MONTO